Kahden vuoden kisatauon jälkeen Summi ja Minni kävivät vihdoin virallisissa kisoissa. Tytöt starttasivat viime sunnuntaina TSAUn hallissa ensin agi- ja sitten hyppyradalla. Tuomarina oli Heidi Viitaniemi, jonka radat vaikuttivat ainakin kisoja katsomosta seuranneelle ihan mukavilta ja ehkä jopa mahdollisilta. Olihan molemmissa toki omat kinkkiset paikkansa, joissa sekä nopeus että tarkkuus tulivat tarpeeseen.

Eka rata meni yksinkertaisesti loistavasti, vaikka osa alastulokontakteista mielestäni olikin ihan hilkulla. Tuomarin sana on kuitenkin laki ja tuloksena tyttöjen eka nolla. Ja vielä reilusti alle ihanneajan, jeee!!! Sijoitus 2.

Hyppyrata oli alunperin se, jossa Summi etukäteen ajatteli heillä olevan mahdollisuus tulokseen (lue: nollaan). Nyt kun eka rata meni niin hienosti, hän oli varma, ettei toisesta tulisi mitään, kun kumpikaan ei jaksaisi enää ottaa tosissaan.

No, startti ei ainakaan luvannut kovin hyvää. Minni ei malttanutkaan odottaa Summin lupaa vaan lähti salaa tassuttelemaan tämän perässä. Kun Summi kääntyi antaakseen koiralle luvan lähtöön, ei koiraa näkynytkään missään. Minni kun oli ihan hänen vieressään tinttaroimassa. IIIK, olin varma, että siihen meni se hyppyrata..

Vähän aikaa neidit sitten tuijottivat toisiaan, kunnes Summi jotenkin sai koottua itsensä ja lähti jatkamaan rataa. Lähellä tosin oli, ettei hän ensin ohjannut Minniä putken väärästä päästä sisälle. Viime hetken pelastus ja "ettippäi", huh! 

Loppu sujuikin kuin tanssi, semmoinen vähän vauhdikkaampi..   Ei yhtään virhettä, vaan maalissa ihan huippuajalla, jota kukaan ei onnistunut alittamaan. Eli voitto kotiin ja vielä nollalla!!!

Ei mikään turha reissu: tuplanollat ja ihan huippufiilis koko porukalla!! Sain jopa Summilta luvan soittaa Lenalle ja kertoa tulokset. (Ennen kisoja hän ei antanut kertoa kellekään mitään, koska kuulemma jännitti ihan tarpeeksi ilman lisäpaineitakin..)

Jääpi nähtäväksi, suostuuko neiti lähtemään nyt useampiinkin kisoihin. Toistaiseksi vain yhteen ilmo laitettuna.. Voitte uskoa, että aika karmeeta on seisoa ja jänskätä radan reunalla, kun ei voi tehdä mitään. Ens kerralla ehkä jotain rauhottavaa mukaan, mulle... 

 

              Tsemppiterkuin  Satu

 

P.S. Tarkemmat tulokset TSAUn sivuilta..

P.P.S. Tää äiti on niiiiiin ylpee tytöistään...