Helle ja hiki, auringon paistetta kirkkaalta taivaalta ja ohjelmassa kaksi kisaa molemmille "tytöille", toinen agi-rata toinen hyppäri.  Tuomarina toimi uusi tuttavuus Mika Moilanen, joka oli suunnittelut sujuvia vauhtiratoja.  Tykkäsimme kovasti - ja koiratkin.

Meidän päivä alkoi puoli yhdeltä agi-radalla ja medit lähtivät ekana.  Radalta löytyi kaikki kontaktiesteet .  Taika aloitti tutulla tavalla varaslähdöllä.  Pasi hallitsi kuitenkin kinkisen alun hienosti - hyppy, ohiveto seuravaan esteeseen, joka osoitti suoraan puomille mutta oikea reitti oli putkeen tokaesteen toisella puolella.  Taika kääntyi hienosti putkeen sylkärillä ja se ei edes katsonut puomia päin.  Sen jälkeen alussa oleva ohivedetty hyppyeste, A:lle ja pitkään suoraan putkeen.  Putken jälkeen oli paha paikka.  Toinen putki otti avoimesti koiraa vastaan jos ohjaaja ei ehtinyt saamaan koiransa käännetty 90 astetta vasemmalle pujotteluun.  Taika oli edelleen kuulolla ja Pasi hereillä.  Ilman virheitä koirakko suoritti pituuden, muurin ja hyppyn ja veti puomille.  Tässä yhteystyö haparoi ja puomin alastulokontaktista tuli vitonen, kun Taika loikkasi vinosti pois.  Loppusuora oli tämän jälkeen lastenleikkiä ja pari pääsi maaliin aliajalla.  Sijoitus oli 6./27.

Pinja ja minun vuoro oli seuraavaksi ja alku meni loistavasti.  Pinja odotti ja ehdin hyvin radalle ohjaaman pirteän 10-vuotiaan.  Lopputuloksemme oli kuitenkin 15 vp ja taistelemme edelleen kontaktien kanssa.  Lopputulos olisi voinut olla 10 vp, mutta varmistin keinuun menon ja aiheutin Pinjalle kiellon...  Keinu meni muuten loistavasti, että jotain jäi plussan puolelle!  Tulos 17./26.

Päivän viimeinen rata oli todella hauska vauhtihyppäri.  Suoria putkia ja pitkiä juoksumatkoja sai hien valumaan ja koirat innostumaan.  Perheen hyppärisuoritukset olivat bravuurinumeroita ja sekä ohjaajat että koirat tekivät niin hyvää työtä, että ensimmäiset SM-nollat kirjoitettiin kisakirjoihimme.  Pasi veti pikkasen paremmin ja Taikan lopputulos oli 4./23 ajalla -7,81 s.  Pinjan tulos ei kuitenkaan ole mikään häviö ja olen todella ylpeä koirastani, jonka lopputulos oli 8./23 ajalla -4.11.

Päivän hauskempiin tapahtumiin kuului myös "sukudeitti".  Onnistuimme myös saamaan neljä sukupolvea Camicats-shelttejä samaan kuvaan.  Tästä päivästä jäi monta hienoa muistoa!

Vasemmalta: Dumle (Dellan veli), Della, Taika (Dellan äidin täyssisko eri pentueesta), Pinja, Kelly (Pinjan ja Picon täti), Pico (Pinjan veli sekä Taikan isä)

:) Lena ja Pasi ja kaikki Hurrilan tytöt