On se nolla sit niin piukassa. No ei oo toisaalta starttejakaan ollut maaliskuun jälkeen, ja tää oli nyt sitten meidän viides kisa.

Eka rata Heinon radaksi oli musta helppo. Luulin että Taavi bongas putken kulmassa ja lähtikin, käännyin itse liian aikaisin vastaanottamaan ja se pysähtyi katsomaan että miksi. Kielto. Loppurataa en varmistellut mutta se meni hienosti, keinulta oli merkitty toinen vitonen. 10 ja aliaikaa jäi.

Hyppärirata näyttikin jo sitten maailmanlopulta, mutta Taavi selvitti sen upeasti vaikeine alkuineen, tullen pussista ulos ja suoraan lällätti ittensä hypylle kauemmas. HYl ja sieltä tuli korvat pystyssä jatkamaan radan hienosti loppuun puhtaasti. Tein sellaisia kuvioita taas kiireessäni, mistä en oo nähnyt edes unia ja Taavi osas super-upeasti. Luottamus koiraan nousi +100!

Molempien ratojen esteet lopussa olivat suorassa linjassa maaliin, mitä jotain hyppyjä oli vinossa, ja kun Taaville annoin luvan, niin se kiisi omin päin loppuun kauheeta vauhtia ja odotteli maalissa. En ees tiennyt että se osaa sellasta niin kaukaa! Lisäksi on muuten ihan hemmetin hauskaa kisailla kun koira osaa kepit.

Viime viikkojen treenit ei oo kyllä antanut odottaa näin hienoa Saria, kun olen unohdellut ratoja ja sormi suussa pahat paikat toljotellut. Olen - kerrankin - mielettömän tyytyväinen vaikkei mitään tuomisia tarttunut matkaan! Ja mikäs tuolla ykkösissä ollessa, on kivoja ratoja ja paljon tilaa touhuta.