No mitenkäs tämän muotoilisi .... "ohjaaja hukassa".

Niinkuin Suski tuolla aiemmin kirjoitti radoissa oli omat kinkkiset kohdat, ei kuitenkaan mitään supervaikeita, mutta kun ei saanut  rataantutustumisessa langanpäästä kiinni, niin hakuammunnaksi se ohjaus vähän meni (tai aika paljon, mutta ei tunnusteta). Ekalta radalta HYL, oikeesti mä en paljonkaan muista mitä me  tehtiin siellä radalla, paitsi että Tara hyppäs okserin väärään suuntaan .

Toinen rata, lähti heti suunnitellun vastaisesti, Tara perhana karkas .... no sain sen kuitenkin kepeille mutta vauhti hiipui heti kun tuli vähän kuin väkisin väännettyä se sinne. Ohjaus jatkui (siis mikä ohjaus?) aivan käsittämättömänä sähläyksenä loppuun asti, mutta kummasti se Tara sen radan suoritti virheettömästi, tuntuu kyllä uskomattomalta, kun miettii sitä säheltämistä mitä siellä radalla esitin. No yliaikaa saatiin 4.57, josta olis varmaan saanut nipistettyä reilusti pois jos ohjaaja osaisi tehtävänsä. Sijoitus oli kolmas.

Sikäli tuntuu hyvältä että Tara osoitti kehitystä, mutta se kun ei yksin riitä se kuitenkin odottaa minulta niitä käskytyksiä, siispä hoen täällä itsekeni vällyjen alla (palelen edelleen) kekity ja ohjaa .... ohjaa ja keskity (mukavaa iltapuuhaa). No huomenaamulla suunnataan kevään viimeiselle koulutustunnille Mouhijärvelle - keskittymään ohjaukseen .

Päivä venähti vähän pitkäksi kun piti katsoo vielä ykköstenkin radat ja matkalla kotiinpäin ajattelin vielä poiketa Hosiossaareen viemään koirat metsälenkille, niin että ei enää kotiinpäästyä tarvii mennä lenkkeilemään. Soitin Marialle lähteekö Rokin kanssa seuraksi ja tulihan he, eli tehtiin tunnin lenkki ja kotona olinkin sitten vasta vähän ennen seitsemää.

Vielä viimeiseksi täytyy kehua kuinka ylpeä olen Leksusta, oli se poika vaan niin nätisti että.... tääs täytyy todeta, että jokaisesta uudesta kokemuksesta sen itsevarmuus kasvaa isoin harppauksin.