Miksi, VOI MIKSI!? Mietin ihan liikaa nousunollaa, eikä mulla oo ees kiire nousta! Tein hirveen numeron asiasta itselleni ja murehdin kun radan alku veti monet virheille. Eli alun hyppy ei ollut sinne päinkään kun siitä jatkuvat kepit. Tuula ja Pasi muistutti vetää henkeä, onneks muistin sen siinä radan alussa, mutta otti kyllä niin paljon mahan pohjasta ettei ikinä! Ei mua tokopuolella oo näin paljoa jännittänyt koskaan. Ja etenkin kun oli vain yksi rata, lisäs hirveästi mun orastavaa jännityspahoinvointia.

Niin ne alun kepit, kutsuin hypyltä sovitusti, annoin tilaa, otin käteen, mentiin yhdessä niinku parhaat kaverit konsanaan ja puhtaasti. Myös hyppyrykelmä ennen A-estettä puhtaasti, pääsin jo ajattelemaan mielessä että se oli siinä, kunnes jostain syystä päätin huutaa - siis KOMENTAA - Taaville ennen keinua, että odota. No mitä, kaveri oli tassut kontaktilla, loi semmosen katseen että NO SORI ja tuli pois. Mun paketti hajos siihen, loppurata hölkällä ja käsiä huitelemalla kun otti älyttömästi päähän, joten sössein yhden aidan.

RV siis 10, kai joku sija irtosi, aliaikaa jäi noista sekoiluista ja huokailuista huolimatta runsaat kolme sekuntia! :)

Taitava hieno nopea Taavi teki henkisen nollaradan, ja siitä ansaitsee hän palkaksi loppu nakkipaketin. Ja eikös se vähä sillain oo, että kaikkea pitää kokeilla, niin tietää sitten mitä ensi kerralla ei tarvi tehdä, vaikkakin vähän tyhmästikin. Nyt on kepeillä kova luottamus, kontaktit rakentuu varmemmaksi, ensi kerralla vois pitää sitten leipäläven kiinni, niin eiköhän sillä nolla irtoa.