Huoh. Oli muuten TOSI rankka päivä. Aamulla aikaisin liikkeelle (ja olin vielä herännyt tosi aikaisin kun en saanut unta ku olin niin innoissani tulevasta kisareissusta) ja illalla päästiin puol yhdeltätoista kotiin. Että olin väsynyt. Ajaessa teiden aurausmerkkien heijastimet näytti välillä koirilta ja välillä autoilta.

Joo ja ne kisat. Viralliselta radalta 15vp, keinun alastulokontaktilta, puomin alatulokontaktilta ja A:n alastulokontaktilta. Hyppäsi törkeästi keninun puolvälissä pois ja A:n harjalta niin komeesti että yleisöstä kuului "OHO!". Yliaikaa tuli joku kuus sekuntia mikä on yllättävän vähän kun ihanneaika tais olla 43s ja meillä meni aikaa että sain kerättyä itseni ton A:n loikan jälkeen. Tällä pääs kuitenkin hoffien finaaliradalle.

Finaalirata alkoi varmaankin joskus kahdeksan jälkeen illalla. En tiedä mikä meidän tulos oli mutta ei sijotuttu eikä varmaankaan oltu viimeisiä. Ehkä ne tulokset vielä jostain löytyy. Sen voin kuitenkin sanoa että kyllä me rata oltais osattu virhettömästi suorittaa. Siinä ei ollu mitään tosi vaikeeta kohtaa. Luulen että saatin yks kieltovirhe kun hukkasin Hallan. Eli siis ohjaaja oli tän radan heikoin lenkki.

Harmittaa kun jouduin olemaan Hallalle kiukkunen kun se kiroili vähänväliä muille koirille. Sen käytös latisti tunnelmaa aika paljon. No, siitä ei varmaan voi syyttää muuta kuin koiran omistajaa...

Jaa mutta täytyy tähän laittaa jotain kivaakin: on hienoa huomata että ennen ratoja kun lämmitelin Hallaa (juostiin ja tehtiin kaikenlaisia temppuja) se vaikutti siltä että nyt tehdään yhdessä kivaa! Ja suoritusten jälkeen Hallalle on jo selvästi tullu "kisakoiran" rutiini eli se tietää että tehdystä työstä saa palkkaa ja se odottaa innoissaan mitä saa, häntä heiluen.

Johanna ja Halla