Camicats sisarukset Kelly ja Pinja kävivät myös ohjaajineen pienellä lauantai retkellä Orivedellä. Odotuksissa oli molemmille kaksi agi-rataa, vaan jostain kumman syystä oli kisakalenteria luettu huolimattomasti ja toinen kisoista olikin hyppyrata.

No asiaa enempää paikan päällä murehtimatta Kelly aloitti urakkansa kakkosluokan hyppyradalla. Josta otettiin iloisesti heti toisella esteellä hylky (lue: ohjaaja ohjasi Kellyn kakkosesteen vierellä olleeseen neloshypylle). No asia korjattiin ja Kelly tekikin lopun radan hienolla vauhdilla puhtaasti maaliin. Asia ei pahemmin jäänyt harmittamaan koiran omistajaa ja ohjaajaa, koska tytöllä oli jo hyppyradalta nolla tulos ja voitto Lempäälästä. Toinen rata olikin sitten agirata ja jo rataan tutustumisessa oli ohjaaja levollinen eikä pitänyt rata kovinkaan pahana. Toki radalla oli kolme kontaktiestettä A, keinu ja puomi, mutta onneksi keinu oli radalla kontakti esteistä toisena ja A ensimmäisenä. Murheeksi jäikin niiden osalta lähinnä Kelly suoritus puomille, sillä kun ollut tapana keinun jälkeen välillä pitää puomia "mörkönä". Kelly starttasi ryhmän puolivälissä ja etenikin varsiin mallikkaasti  aina keinulle asti. Kas kummaa keinukin suoritettiin hienosti, pieni hyppy keinulta juuri ennen sen koskettamista maata, ohjaaja jäi epävarmaksi tuliko "vitonen". Tämän jälkeen hyppy, putki huolella ohjatattuna (onnistui), puomi, 2 hyppyä, putkeen, muuri ja hyppy maaliin. Kellyn tuurilla taas jotain tapahtui oilealle etutassulle ja tyttö (HUOM! ei mummo) ontui yli muuri ja viimeisen hypyn ja STOP! Harmitti Kellyn tassun puolesta enkä seurannut mitä tuomariharjoittelija Seppo Savikko kävi neuvottelemassa Salme Mujusen kanssa. Ajatus oli lähinnä Kellyn tassussa, pientä ontumista, mutta tyttö ei tuntunut aristavan käpäläänsä pahemmin. Lenakaan ei nähnyt filmaamiselta, mitä tuomari oli näyttänyt. Lopputulos selvisi sitten hetken kuluttua, nollarata, ihanneajan alitus runsaat 3 sekuntia, muutama koira vielä starttaamatta  joten sijoitus jäi vielä jännittämään. Lopullinen sijoitus oli sitten 2-sija, serti ja nousu kolmosiin. Kyllä ikä ja kokemus on valttia näämmä agilityssä! Seuraavaksi Kelly kisaakin piiri-  ja Shelttimestaruudesta Raumalla samassa startissa Pinja ja Lenan kanssa.

Pinjalla ja Lenalla ei päivä ollut paras mahdollinen. Pinja uhkui intoa, mutta Lenan joutui jo parkkipaikalla miltei "kankeamaan" autosta, selkä oli niin pahasti jämähtänyt ajomatkalla ja olihan se vaivannut jo Lempäälä kisoista lähtien. Pinja starttasi ensin agiradalla ja lähtikin mukavasti liikkeelle, mutta kakkoshyppyjen (sarjaeste A,B ja C) kolmoshyppy oli tiukassa kulmassa ennen kepeille tuloa ja Lenan selkä teki tepposet eikä kroppa kääntynyt riitävän nopeasti ja Pinja hyppäsi esteen takaisin ja tuloksena hylky. Loppurata meni sitten ilman puomin alastulon kontaktivirhettä puhtaasti. Lena valitti ainoastaan, ettei saanut henkeä ja oli voimaton muutenkin, joten ei pystynyt ohjaamaan Pinjaa kunnolla. Toinen startti olikin hyppyrata a`la Salme, riemastuttavan hauska  näin jälkeenpäin ohjaajienkin mielestä. Kuusi hyppyä siksakkiin ja niiden perässä kaksi rinnakkaista putkea suorina. Pinja "yllätti" Lenan  ja varasti reilusti (Lena laski Pinjan maahan ja kun selkä oli siinä kunnossa kuin oli, ei päässyt riittävän nopeasti ylös). Lena joutui ohjaamaan Pinjaa takaa leikkaamalla ja onnistuikin todella hyvin kolme ensimmäistä hyppyä jonka jälkeen pääsi valssaamaan eteen ja viemään hyvin putkeen ja sieltä kepeille. Kepeillä taas putkeen, nopea haltuunotto ja putkeen, taas haltuunotto hyppy ja hyppy ja sitten muuri ja PAM! Lenan selkä paukahti ja liike loppui siihen, pelkällä tahdonvoimalla miltei kontaten maaliin ja kolmanneksi viimeisellä hypyllä hylky (hyppy väärästä suunnasta). Ei muuta kuin jääpussia ristiselkään ja pientä kävelyä! Kumartua ei voinut. Autolla "buranaa" suuhuun ja seuraamaan vielä medien ja maxien ratoja. Autoon siirtyminen olisi ansainnut omat sertinsä, mutta kotiin päästiin kello 23.00, joten päivään tuli pituutta.

Nyt kuntoutetaan selkää ja toivotaan sen parantuvan edes siihen kuntoon, että kisataan piiri- ja Shelttimestaruudesta Raumalla ja mikäli minä asiasta jotain tiedän, niin niitä kisoja ei hevillä jätetä väliin ja silloin ei tunnusteta pientä tai suurta kipua! Antero Merterantaa siteeraten: "ja vaikka välillä tekee kipeää, niin ei se haittaa!". (Muistaakseni liityi jotenkin jääkiekkoon ja Ruotsin kaatoon.)