Dodiih, ekat startit kahden ja puolen vuoden paussin jälkeen on ohi :) ja päivän saavutus on se, että minä EN unohtanut ratoja...

Eka rata oli tuomariharjoittelija Rauno Virran käsialaa. Rata oli sellainen "vanhanaikainen", vimmatusti vaan piti kipittää kenttää edestakaisin päästä päähän. Siinä ei ollut ansoja eikä suurempia kommervenkkejä, helppo ja sujuva. Itse ajauduin keppien alkuun tapani mukaan liian lähelle ja työnsin Tuikun toiseen keppiväliin ja sitten se menikin sähläykseksi, onnistuttiin saamaan siitä kaksi vitosta. Rauhoitin vauhdin ja keskityin varmistelemaan kontakteja jotka menivätkin hyvin. Loppusuoralla innostuin kuitenkin vedättämään liikaa ja se kostautui heti okserin riman putoamisena. Lopputulos 16,93, yliaikaakin onnistuttiin kontaktien varmistelulla siis saamaan.

Toinen rata oli Kari Jalosen ja ihan kiva sekin. Radan unohtelulle toi paineita se, että tuomari muutti rataa mini- ja medi-luokkien jälkeen. Muistin onneksi kuitenkin, mutta kepit eivät olleet nytkään mulla hallussa vaan kiirehdin niiden lopussa ja onnistuin saamaan Tuikun pois pujottelusta ennen viimeistä keppiä joten taas sähläsin vitosen. Suutuin itselleni ja ohjakseni herpaantui täysin. Jotenkin rämmimme radan loppuun Tuikun roikkuessa puolet ajasta hihassani ja teimme ainakin tupla-hylyt siinä sivussa. Lopuksi Tuikku vielä kamahti päin sähköisen ajanoton tolppaa ja pelkäsin vähintään hampaiden katkenneen. Pienen päänravistelun jälkeen Tuikku oli kuitenkin kunnossa :).

Ei se ihme ole, että mulla on radan muistamisessa vaikeuksia, sillä nyt kun siitä selvisin, niin unohdin sitten millaisella autolla olen liikkeellä. Menin kisojen jälkeen siihen läheiseen Shelliin ja kun lähdin, niin kävelin ensin jollekin valkoiselle pakulle. No kun ovet ei auenneet, niin totesin, etä tämä olikin ihan liian iso, se oli joku hervoton iso vanha mersu. Muistin, että olenkin sinisellä autolla ja kävelin viereiselle pakulle ovea riuhtomaan. Se oli joku musta Vito, siis mersu taas, totesin lähemmän tarkastelun jälkeen. Tässä vaiheessa piti oikein alkaa miettimään ja aivan oikein, oikea autohan oli kuin olikin valkoinen ja löytyi seuraavasta parkkiruuturivistä. Onneksi mersut olivat tyhjiä, olisi siinä ollut omistajilla ihmettelemistä, kun vyötärölle asti kurassa ollut pipopää yrittää ängetä vieraaseen autoon.   

-suvi & tuikku-