Kun kyse on agilitystä, tiedämme kaikki, että onnistumisen ilo on pienestä kiinni.  Tämän päivän kolme kisaa on todella hyvä esimerkki siitä.  Minulla on ollut aika haluton "agi-olo" viime aikoina ja kun päivän kisa-urakka lähestyi, pelkäsin pahinta.  Olin vain...  Ei mitään jännitystä (ja SE on erittäin omituista ja vaarallista!) eikä edes vähän, että huvittaisi mennä Lietoon...  Ehkä kaikki johtui siitä, etten ole saanut periaatteessa mitään tehtyä koirien kanssa viime viikolla kun ihana koiranilma on valloittanut päivät.  Pelkäsin, että Pinja olisi kuin "ei-kontrolloitu pikku-peto" radalla... :)

Eka rata oli Jokisen Askon ja olin jo saanut varoituksia, että hänen radat ovat pahoja ja kulmikkaita.  Oli myös totta, että paitsi monet mutkikkaat ratkaisut, Jokinen oli vielä lisännyt jännityksen laitamalla puomin meno tuplasti!  Huomasin heti, että se aiheutti ongelmia, koska meidän tärkeä kontaktien treenit ovat jääneet tauolle ja tulos olisi sen mukainen...  Molempien puomin alastulot jäivät ilman tassunjälkiä, kun Pinja syöksyi alas ja loikkasi kauniisti kontaktikenttien yli! :)  Siinä tuli heti 10 virhepistettä plus siitä, että koiralla oli hyvä vauhti ja päätti ensin vielä ohittaa koko puomin!  Tiukka keppien meno oli myös kohtalokas ja komeasti keräsimme 20 virhepistettä - mutta TULOS!  Pari sekuntia yliaikaa laitettiin vielä lopputulokseen ja sija oli 11.  Tuntuu todella pahalta kun näkee sellaisen pistemäärän musta-valkoisella, mutta uskokaa pois(!), olin todella tyytyväinen koirani kanssa.  Pinja kuunteli ja on kehittänyt uudenlaisen vauhdin, että kehujakin tuli vielä eri suunnista!  Sellainen tuntuu niin ihanalta ja olisipa ollut siivet, olisin varmasti tehnyt loopin! :)

Toinen rata ei ollut paha, mutta nollan saaminen ei ollut helppoa tälläkään.  Alku meni taas todella erinomaisesti ja tämän päivän "kammo", puomi, oli otettu pois ja muut jääneet kontaktiesteet, keinu ja A, eivät aiheuttaneet harmaita hiuksia.  A:n jälkeen oli kuitenkin laitettu este ilkeällä kulmalla ja Pinja veti sen ympäri vähän kuin olisi jo aika tanssia joulukuusen ympäri! :)  Se temppu vei aikaa ja kun tarkoitus oli mennä kepeille sen jälkeen, Pinja haki melko lähellä olevaa putken suuta ja kieltovitonen oli varma nakki virhepistetilillemme.  Lopputulos (17.62 vp) ei ollut hienon näköistä paperilla nytkään, mutta menomme radalla sanoi jotain aivan erilaista!

Kolmas rata oli hyppäri ja koira sekä ohjaaja olivat aika väsyneitä.  Myös kylmä ilma oli tehnyt oma hommansa ja kroppa tuntui kankealta.  Markku Vuorinen oli tehnyt kivan nopean radan ja alku meni taas loistavasti ja vauhtia löytyi koirasta!  Vanha rengasongelma kuitenkin ilmestyi ihan loppusuoralla ja Pinja ei suostunut menemään sen läpi, vain sivu, vaikka yritin pari kertaa ja päätin ottaa koirani pois radalta.  Oli "hymyhylky"!  Maria keksi tänään todella hyvän nimen näihin hylkyihin, joiden jälkeen jää jollain tavalla hyvä fiilis!

Pinja ja minä jäämme nyt kisatauolle ja ensi vuonna jatkamme SM-nollien metsästystä, toivottavasti suuremmalla kontaktivarmuudella sekä hieman korkeammalla vaihteella!

:) Lena