Joko juna lähtee Kokkolaan? Lappor ja omituinen kuski haluu kesä-retkelle mukaan!

Okei. Klagia odotellessa muutama yhteenvetävä rivi Juhannuskisoista. Ensimmäinen muistikuva reissusta? Hauskaa oli! Erittäin virkistävä vaihtoehto ns. normaalille juhannus-kotkotukselle, tarkoitan tällä vähemmän epäterveellisiä elintapoja, enemmän ajatuksia ja liikuntaa rakkaan harrastuksen parissa. On jopa omituista ajatellakin, ettei tullut edes grillattua koko jussina? Hotelli on toki mainio ja keittiön kokki osaa hommansa. Puitteet yleensäkin ovat pelipaikalla varsin moitteettomat. Suosittelen lämpimästi. Ainoa pieni harmi oli, että paistettujen muikkujen sekä murtsikkalettujen myyjää ei näkynyt eikä kuulunut, oli kuulemma edellisvuonna ollut.

Mitä sitten Jallan ratoihin tulee, niin vauhtia kun saadaan jostain taiottua muutama sekunti "lisää", luulen että homma näyttää sen jälkeen mainiolta. Meidän meno oli radoilla mukavan varmaa. Ei viidessä startissa paljoa pummeja tullut tehtyä, kolme ratavirhettä kaiken kaikkiaan. Yksi rata aliajalla ja loput muutaman sekunnin yliajalla. Nämä sekunnit ovat onneksi kohtalaisen helppo rutistaa kiinni, esim. 15 sekuntia tietäisi jo kovaa työtä Hosiossa. Kovasti yritän, verbaalisesti ja äänensävyjä vaihtamalla, saada Jallaa sipsuttamaan radalla lujemmin, joka saattoi Rokualla aiheuttaa jopa pientä hilpeyttä katsomossa, mm. tulipa siinä tohinassa keksittyä putkellekin uusi käsky,"työnnä!" ;) Palaute yhteistyöstämme oli aurinkoisen positiivista. Antaumuksella, suurella sydämmellä, pilke silmäkulmassa.

Toivottavasti saimmekin Jallan kanssa ihmiset hetkeksi pysähtymään ja ajattelemaan, mistä agilityssä ja yleensäkin parhaan kaverin kanssa touhuamisesta pohjimmiltaan on kyse. Te tiedätte...

Piste.