En enää osaa kuvitella parempaa tapaa viettää Juhannusta kuin hyvien ystävien, hyvän harrastuksen parissa kauniissa Lapin maisemissa loistavassa säässä! Tiukasta kisatahdista johtuen tosin ajanhallintaa voisi parantaa ja järjestää enemmän aikaa yhdessäoloon ystävien kanssa,mutta oppia ikä kaikki.

Olen todella tyytyväinen oman koirani esitykseen Juhannuksena viidestä (5) hylystä huolimatta. Taikalla on ehtymätön halu oppia uutta ja vauhti ei tunnu hiipuvan helteessäkään puhumattakaan pitkistä odotuksista. Ohjaajalla ja Taikalla on sen sijaan on vielä pitkä matka oppia tuntemaan toisensa ja toistensa aivoitukset. Olen toki aina sanonut,että Taikan kanssa ei kiirehditä vaan edetään hauskaa pitäen, joten nämä avauskisat otettiinkin omalla tavallaan harjoituksina molemmille, totutellen virallisiin kisoihin ja yrittämällä oppia virheistä ja puutteista joihin tulisi sitten vastaisuudessa paneutua. Itse kun pidän mielestäni Taikalle ja minulle opetella ns.kisatunnelmia!  

Tänä Juhannuksena on nautittu yhdessäolosta, kiitos loistavasta seurasta ja tunnelmasta, ja lisäksi opittu monia tärkeitä asioita myös ratojen ulkopuolella. Ei vähiten keskustelut ruotsalaisen tuomarin kanssa kisojen jälkeen. Hänen kannustavat kommentit ja ajatukset agilitystä, jotka olivat aivan samanlaiset kuin omani, kannustavat jatkamaan. Tärkeimpinä niistä mielleeni erityiseti kaksi ajatusta, edetkää hitaasti ja nauttikaa ja tärkein kaikista (tämä lause löytyy Ruotsin virallisista agilitysäännöistä aivan niiden alusta)

Agilityn tulee olla hauskaa! 

Kuka ikinä agilityharrastaja joka tätä"vuodatusta" lukeekin ja lajia harrastaa sitten omaksi ja koiransa iloksi tai kilpailumielessä, muistakaa, edellä olevaan lauseeseen sisältyy kaikki agilitylle olennainen!

Kesäloma terveisin,

Pasi

PS. Kokkolassa KLAG:issa 2007 tavataan!