Agility on vielä hauskaa vaikka teimme heti aikamoisen maahansyöksyn ensimmäisessä startissa.  Johanna Nyberg oli laittanut kivan radan ja siinä olisi ollut aika paljon kivoja ansoja, esim. missä putken molemmat suut melkein suutelivat puomin ylösmenoa...  Se olisi ollut hauskaa kokeilla, mutta emme vain pääseet sinne...  Startti oli hyppy, RENGAS, hyppy... - ja vielä lisäksi laitettu ihan suoraan...  Pinja oli varmasti katsonut Kellyä edellisenä päivänä ja päätti, että hän tekee "syrjähypyn" renkaasta ja ennen kun emäntä oli saanut koiran taas haltuun, Pinja oli jo vetänyt toisen hypyn...  Tuloksena HYL ja Lena veti eka kertaa Pinjan pois radalta ilman, että koko rata olisi suoritettu.  Pinja oli ihan ylikierroksilla, ettei mikään olisi onnistunut.

Sitten tutustuimme Mia Laamasen rataan - ja se oli se vaikein mitä olen kokenut tähän asti!  Rata oli tekniikkaa kovalla tasolla ja todella ahdas.  Mikään este ei ollut suoralla viivalla ja kaikki kontaktiesteet oli mukana.  Uskokaa pois!  Pinja kuunnteli taas hienosti ja kaikki "painajaispaikat" menivät tökkimällä mutta puhtaasti kunnes kepit ilmestyivät.  Ja, emäntä mokasi!  Pinja hyppäsi kepeistä pois juuri loppusuoralla ja minä sain "kultanuppuni" takaisin, mutta ulosmeno tapahtui väärältä puolelta!  Tuloksena HYL!  Harmitaa, kun koko kisan tulos oli VAIN 5 tulosta ja 27 HYL!  Uskomatonta, mutta oli myös todella vaikea rata!

Kahden hylyn jälkeen tuli semmoinen olo, että oli pakko saada tulos!  Viimeinen kisa oli hyppäri ja aika kinkkinen.  Taas tuli kepeille menossa kaksi virhettä mikä myös sai kellon käymään.  Muuten rata meni aika sujuvasti ja me saimme tuloksen!  Pinja oli 6./21 ja meille oli viimeinen sijoitus ennen hyllyttetyjen määrää, että sekin kertoo aika paljon radan vaikeusasteesta...

Olen ihan samaa mieltä kuin Suski ja Maria, me tarvitsemme treenata todella paljon enemmän, että pärjäämme korkeimissa luokissa.  Voisiko ehkä kilpailuryhmä olla hyvä ehdotus?

:)Lena