Ahvenanmaan kisojen jälkeen oli taas aikaa käydä maantereella kisaamassa ja Hurrilat laittoivat kuonot kohti Tamperetta ja TAKUJEN kisoja.  Päivän ohjelmassa oli agility- sekä hyppyrata ja tuomarina toimi suosikkimme Jalosen Kari. 

Kisaviikkonloppumme alkoi kuitenkin haikealla mielellä koska torstai myöhäisillalla Taika oli yhtäkkiä kolmella jalalla.  Vielä perjantaiaamulla tilanne oli sama eli tuntemattomasta syystä Taika ei astunut aikaisemmin leikatun jalan päälle.  Soitin eläinlääkärille ja "doctor's order" oli ottaa iisisti ja tarkistaa tilanetta taas ensi maanantaina.  Tämän takia Taika ei startannut Tampereella tänään vaikka neitokainen samasta tuntemattomasta syystä käveli iloisesti neljä tassua maassa tänä aamuna.  Jalka on muuten huippukunnossa koska se tutkittiin pari viikkoa sitten rokotusreisulla, mutta koira on herkkä jalan kanssa oltuaan leikauksessa kolme kertaa ja se kokemus on jäänyt korvien väliin - ja, syvään...  Me unohdamme sen vain joskus.

Pinja meni sitten pitämään HARJAn värit korkealla.  Katsoin agilityradan esteitä ja sieltä löytyi kaikki kontaktiesteet meidän iloksi.  Rata vaikutti todella hauskalta ja meidän kompastuskivi oli - kuten monta kertaa aikaisemmin - KONTAKTIT!  Rata alkoi kolme hyppyesteellä ja täyskäännöksellä kepeille ja "mamma" hätiköi ja veti pikkasen liian aikaisin ensimmäiseen keppiväliin - OHI!  Sain Pinjan nopeasti takaisin ja kepeiltä menimme puomille, missä alastulokontakti suoritettiin ilman virhettä!  Jatkoimme renkaseen, hyppyyn ja hyppyyn, putkeen puomin alla ja suora meininki A:lle.  A:n kontakti meni myös aivan loistavasti, ja loppusuora koitti.  Putki, keinu(!) ja neljä hyppyä ja maaliin VAIN vitosella!  Harmitti, että olin varmistanut keppien menoa niin pahasti, että se vei meidän ensimmäisen SM-agi-nollan.  Olin kuitenkin todella tyytyväinen kun katsoin tuloslistaa, 7. aliajalla -1,02!

Toinen koitos oli todella kiva hyppäri, jossa oli pieniä "yllärikohteita".  Ne huomattiin vasta kun neljäjalkainen kisakumppani oli mukana.  Kari Jalonen on hyvää siinä ja sen takia tykkään hänen radoista.  Ne voivat näyttää "helpoilta", mutta, mutta...  Tällä kerta en mokannut kepeillä ja Pinja meni kuin juna radalla.  Vauhti oli hyvä ja koira kuullolla ja ohjajaa näki jo "nollan"!  Sitten se tapahtui.  Suoritimme nopean putken, sen jälkeen pituuden ja suora täyskäännös muurille - ja, vedin Pinjan ohi!  Ei voi olla totta!  Sain mokan korjattua, mutta se vei kallista aikaa!  Se harmitti todella paljon enemmän kuin eka radan vitonen, koska radalta tuli vain neljä nolla-suoritusta ja Pinjan sija oli nyt 6. vitosella!

Lopujen lopuksi olen TODELLA ylpeä koirastani ja tuntuu, että meidän yhteinen sävel on löytynyt näin meidän kisauran "syyskaudella".  Tuloksia tulee ihan eri tavalla kuin aikaisemmin ja toivon, että saan vielä nauttia monta starttia Pinjan kanssa.

:) Lena