Blogi siirtyy tänne eli osoitteeseen: http://harja-agi.blogspot.com

Tervemenoa siis sinne   

Kävimme Jatsin kanssa Wecan kisoissa. Tuomarina oli Minna Räsänen.
Ekalle radalle Jatsilla oli intoa ja haukkui lähdössä äijähaukkuansa =) Jatsin vauhti radalle lähtiessä yllätti ohjaajan täysin ! Niinpä ohjaaja sössi hypyn jälkeisen  putkeen menon.
No, kun siitä selvittiin niin loppu rata mentiinkin kuin juna =)  Saldona  5 ja sij. 6/15

Tokalle radalle olin varautunut mahdolliseen ekan radan vauhtiin. Taas Jatsi oli intoa täynnä radalle mennessä ja varasti lähdössä !=) Elämänsä ensimmäistä kertaa.
Onneksi olin skarppina ja pääsimme yhdessä eteenpäin.
Rata mentiin kivalla vauhdilla ja ilman virheitä. Ja saatiin meidän ensimmäinen LUVANOLLA !!=) Ja vielä sijoitus 2. !=)
Töppöjaloillakin siis pääsee joskus ihanneaikaan ! ;)

Kiitos kisakamuille mukavasta päivästä !=)

Riitta ja Agitykki-Jatsi ;)

Pienen kisatauon jälkeen päätimme Iiriksen kanssa lähteä  liitelemään RC Areenalle Lietoon. Siellä oli meidän eka virallinen hallikisa, jossa ohjelmassa ensin hyppäri ja sitten agirata. Halli tuntui heti mukavalta kisapaikalta ja siellä oli rauhallisempi meininki kuin aikaisemmissa kisoissamme.

Ohjaajaa jännitti ennen ekaa rataa aika kovasti.  Kisoissa ollaan onnistuttu sohlaamaan rengas muutamaan otteeseen ja hyppärillä oli tietysti rengas kahteen kertaan, joten haastetta radalle oli luvassa. Iiris vaikutti motivoituneelta ja sopivan rauhoittuneelta, jonka takia jännitys vähän pieneni ennen ekaa rataa.  Hyppy-pussi-putki-hyppy-hyppy meni vauhdilla, mutta sitten keppien puolessa välissä Iiris (lue ohjaaja) jätti yhden kepin pujottelematta, josta hylky. Loppu rata mentiin ihan OK tahdilla ilman suurempia ongelmia. Renkaalta tosin taas 1 kielto. Hiki siinä kuitenkin tuli ja hauskaa oli niin kuin pitääkin!

Agiradalle saatiin tunnelmaa nostettua kun Minnien ohjaajat ja taustajoukot saapuivat kannustamaan! Johanna Nybergin agirata näytti helpolta, mutta sisälsi muutaman pahan ansan etenkin nopeille koirakoille. Rata alkoi parilla hypyllä jonka jälkeen oli kepit mukavassa kulmassa. Kepit sujuivat meidän asteikolla hienosti, joten siitä oli hyvä jatkaa menoa eteenpäin. Estevälit olivat pitkähköjä ja rata eteni vauhdikkaan tuntuisesti. Kontaktit pyrin ottamaan varman päälle, ja se kannatti, koska ei niistäkään virheitä. Maaliin tullessa tiesin että ainakin nollarata tuli. Olin sen verran täpinöissä, että kuulin kuulutuksen; aika 58 sekuntia… Ajattelin mielessäni, että menipä siinä yllättävän kauan, mutta mitäs siitä sitten. Hetken verran kerrattiin rataa Harjalaisten kanssa, kunnes Helkiön Satu tuli hakemaan minut katsomaan tulostaulua. Aika 42,58 sekuntia ja kärkeen!! Sitten alkoikin kädet täristä kun tajusin ekan LUVAn olevan tosiasia. Lopulta yksi koirakko meni meistä ohi ja sijoitus oli toinen (2/30), mikä sekin oli hienosti.

TSAUn  kisat oli muillekin Harjan kisaajille menestyksekkäät. Kaikille osallistuneille Harjan koirakoille nollaradat ja Suvi-Annalle ja Minnille vielä nousu kakkosiin (toisenkin vauhtiMinnin nousu oli senteistä kiinni)! Onnea vielä seurakavereille!

T. Teemu ja Iiris

Olipas kiva olla kisailemassa, kun oli tuttuja mukana. Kiitos seurasta Teemu, Mervi ja Marko sekä koiruudet!!! Jaettu ilo ei kyllä tänään jäänyt vain kaksinkertaiseksi, vaan oli tosi moninkertaista.. Ü Onnistumisen iloa oli liikkeellä niin laajalla rintamalla, ettei ole tosikaan. (Ja taas saadaan kakkuuuuuuu... Ü)

Summi oli hyvin rauhallinen ennen starttia. Liekö siirtänyt kaiken jännityksen mulle?! Rata vaikutti helpohkolta, vaikka siinä joutuikin olemaan skarppina nopean koiran kanssa. Kaikki meni tytöillä niin hyvin, kuin vain toivoa voi.. Ja aikaakin jäi vielä reilusti. Tuloksena luva-0 ja serti.. Seuraavaks kisaillaankin sit kakkosissa...

Tekis mieli raportoida kaikkien muittenkin onnistumisista, mutten halua viedä keneltäkään sitä iloa, joten pankaas kirjotellen Mervi ja Teemu.. ONNEA kuitenkin vielä tässäkin molemmille tosi hienoista suorituksista!!! Ja Ramille kanssa ONNEA!!! Nolla on kuitenkin nolla... Ü

         Aina vaan omistaan ylpeä    agi-äiti Satu

Ahvenanmaan kisojen jälkeen oli taas aikaa käydä maantereella kisaamassa ja Hurrilat laittoivat kuonot kohti Tamperetta ja TAKUJEN kisoja.  Päivän ohjelmassa oli agility- sekä hyppyrata ja tuomarina toimi suosikkimme Jalosen Kari. 

Kisaviikkonloppumme alkoi kuitenkin haikealla mielellä koska torstai myöhäisillalla Taika oli yhtäkkiä kolmella jalalla.  Vielä perjantaiaamulla tilanne oli sama eli tuntemattomasta syystä Taika ei astunut aikaisemmin leikatun jalan päälle.  Soitin eläinlääkärille ja "doctor's order" oli ottaa iisisti ja tarkistaa tilanetta taas ensi maanantaina.  Tämän takia Taika ei startannut Tampereella tänään vaikka neitokainen samasta tuntemattomasta syystä käveli iloisesti neljä tassua maassa tänä aamuna.  Jalka on muuten huippukunnossa koska se tutkittiin pari viikkoa sitten rokotusreisulla, mutta koira on herkkä jalan kanssa oltuaan leikauksessa kolme kertaa ja se kokemus on jäänyt korvien väliin - ja, syvään...  Me unohdamme sen vain joskus.

Pinja meni sitten pitämään HARJAn värit korkealla.  Katsoin agilityradan esteitä ja sieltä löytyi kaikki kontaktiesteet meidän iloksi.  Rata vaikutti todella hauskalta ja meidän kompastuskivi oli - kuten monta kertaa aikaisemmin - KONTAKTIT!  Rata alkoi kolme hyppyesteellä ja täyskäännöksellä kepeille ja "mamma" hätiköi ja veti pikkasen liian aikaisin ensimmäiseen keppiväliin - OHI!  Sain Pinjan nopeasti takaisin ja kepeiltä menimme puomille, missä alastulokontakti suoritettiin ilman virhettä!  Jatkoimme renkaseen, hyppyyn ja hyppyyn, putkeen puomin alla ja suora meininki A:lle.  A:n kontakti meni myös aivan loistavasti, ja loppusuora koitti.  Putki, keinu(!) ja neljä hyppyä ja maaliin VAIN vitosella!  Harmitti, että olin varmistanut keppien menoa niin pahasti, että se vei meidän ensimmäisen SM-agi-nollan.  Olin kuitenkin todella tyytyväinen kun katsoin tuloslistaa, 7. aliajalla -1,02!

Toinen koitos oli todella kiva hyppäri, jossa oli pieniä "yllärikohteita".  Ne huomattiin vasta kun neljäjalkainen kisakumppani oli mukana.  Kari Jalonen on hyvää siinä ja sen takia tykkään hänen radoista.  Ne voivat näyttää "helpoilta", mutta, mutta...  Tällä kerta en mokannut kepeillä ja Pinja meni kuin juna radalla.  Vauhti oli hyvä ja koira kuullolla ja ohjajaa näki jo "nollan"!  Sitten se tapahtui.  Suoritimme nopean putken, sen jälkeen pituuden ja suora täyskäännös muurille - ja, vedin Pinjan ohi!  Ei voi olla totta!  Sain mokan korjattua, mutta se vei kallista aikaa!  Se harmitti todella paljon enemmän kuin eka radan vitonen, koska radalta tuli vain neljä nolla-suoritusta ja Pinjan sija oli nyt 6. vitosella!

Lopujen lopuksi olen TODELLA ylpeä koirastani ja tuntuu, että meidän yhteinen sävel on löytynyt näin meidän kisauran "syyskaudella".  Tuloksia tulee ihan eri tavalla kuin aikaisemmin ja toivon, että saan vielä nauttia monta starttia Pinjan kanssa.

:) Lena

Nyt on sitten ekat viralliset kisat takana ja fiilis on hyvä. Jännitys oli huipussaan ja ohjaajan sekä koiran pasmat sekaisin ekassa startissa, joka näkyi myös radalla. Lähdössä koira "unohtui" ja koiralla äiti hukassa. Haahuillen pääsimme radan loppuun ja tulos oli Hyl. Tämän jälkeen päätin, että kisaaminen saa jäädä.

Toiselle radalle kokosimme itsemme hyvin ja rauhoituimme koiran kanssa molemmat. Puhdas rata ja aikakin riitti ja niin on eka nousunolla saatu. Sijoitus oli 2. Päätinkin vielä jatkaa kisaamista.

Kiitos Riitalle tsemppaamisesta ja onnittelut Minnille ja Merville sekä Tuulalle! Ja kiitokset kouluttajillemme!

Tarleena ja Nita

Tällä kertaa käytiin pyörähtämässä ATT:n hallilla kokeilemassa saksalaisen Stefanie Semkatin B- ja C-rataa. B-rata oli ihan peruskiva agi-rata, jota tosin Summi kommentoi jälkikäteen näin:"Hyvä rata, tyhmä ohjaaja. Mitäs sitä totuutta kiertelemään. " Tuloksena HYL. 

Ellei lasketa ohjaajan totaalista blackoutia yhden hyppyesteen kohdalla, niin rata oli tosi onnistunut suoritus tytöiltä. Oli taas hieno katsoa, miten Minni tosiaan kuunteli Summia. Ja ne kontaktit, jee..

Omasta mokastaan kiukkuinen Summi oli ihan valmis lähtemään kotiin ekan radan jälkeen, mutta suostui lopulta kuitenkin jäämään vielä hyppyradalle. Rata vaikutti melkoisen vaativalta. Varsinkin nopean koiran kanssa siinä tosiaan oli pakko juosta ja lujaa. Ja just niin tytöt tekivät.. Tuloksena 0 ja ykkössija!! Ehkä komea pokaali vähän lievitti Summin pettymystä edellisen radan hylystä. Pakko myöntää, että nälkä jäi. Ehkä osittain siksi oli pakko kotimatkalla poiketa pizzerian kautta...

Harjalaisilla olikin melkoisen hyvä viikonloppu, kun nollia suorastaan sateli. Hienoa!!! Ja ONNEA vielä Riitta tuplista sekä Mervi ja Tarleena nousunollista!!!! Tsempillä kohti uusia koitoksia!!!

    T: Edelleen tytöistään ylpeä agi-äiti Satu

Tämä blogikirjoitus alkaa olla edellisten kirjoitusten  toistoa...

Käytiin Jatsin kanssa Nokialla Luomalan radoilla. Kivat radat ja virheittä me molemmista selvittiin ! Mutta yllätys,yllätys yliaikaa jälleen.
Viimeiset viisi starttia ollaan tehty virheittä mutta yliajalla.
Pitänee  kohta jo uskoa että tuon ihanan agikamun töppöjalkoihin ei kaiketi enempää vauhtia saa. Jatsi eteni tänään hyvällä menolla mutta.....minkäs teet kun on niin lyhyet jalat !

HARJA oli hyvin edustettuna Nokialla ! Onnittelut palkinnot pokanneille !
Ja kiitos mukavasta kisaseurasta !

Töppöjalat Riitta ja Jatsi

Kahden vuoden kisatauon jälkeen Summi ja Minni kävivät vihdoin virallisissa kisoissa. Tytöt starttasivat viime sunnuntaina TSAUn hallissa ensin agi- ja sitten hyppyradalla. Tuomarina oli Heidi Viitaniemi, jonka radat vaikuttivat ainakin kisoja katsomosta seuranneelle ihan mukavilta ja ehkä jopa mahdollisilta. Olihan molemmissa toki omat kinkkiset paikkansa, joissa sekä nopeus että tarkkuus tulivat tarpeeseen.

Eka rata meni yksinkertaisesti loistavasti, vaikka osa alastulokontakteista mielestäni olikin ihan hilkulla. Tuomarin sana on kuitenkin laki ja tuloksena tyttöjen eka nolla. Ja vielä reilusti alle ihanneajan, jeee!!! Sijoitus 2.

Hyppyrata oli alunperin se, jossa Summi etukäteen ajatteli heillä olevan mahdollisuus tulokseen (lue: nollaan). Nyt kun eka rata meni niin hienosti, hän oli varma, ettei toisesta tulisi mitään, kun kumpikaan ei jaksaisi enää ottaa tosissaan.

No, startti ei ainakaan luvannut kovin hyvää. Minni ei malttanutkaan odottaa Summin lupaa vaan lähti salaa tassuttelemaan tämän perässä. Kun Summi kääntyi antaakseen koiralle luvan lähtöön, ei koiraa näkynytkään missään. Minni kun oli ihan hänen vieressään tinttaroimassa. IIIK, olin varma, että siihen meni se hyppyrata..

Vähän aikaa neidit sitten tuijottivat toisiaan, kunnes Summi jotenkin sai koottua itsensä ja lähti jatkamaan rataa. Lähellä tosin oli, ettei hän ensin ohjannut Minniä putken väärästä päästä sisälle. Viime hetken pelastus ja "ettippäi", huh! 

Loppu sujuikin kuin tanssi, semmoinen vähän vauhdikkaampi..   Ei yhtään virhettä, vaan maalissa ihan huippuajalla, jota kukaan ei onnistunut alittamaan. Eli voitto kotiin ja vielä nollalla!!!

Ei mikään turha reissu: tuplanollat ja ihan huippufiilis koko porukalla!! Sain jopa Summilta luvan soittaa Lenalle ja kertoa tulokset. (Ennen kisoja hän ei antanut kertoa kellekään mitään, koska kuulemma jännitti ihan tarpeeksi ilman lisäpaineitakin..)

Jääpi nähtäväksi, suostuuko neiti lähtemään nyt useampiinkin kisoihin. Toistaiseksi vain yhteen ilmo laitettuna.. Voitte uskoa, että aika karmeeta on seisoa ja jänskätä radan reunalla, kun ei voi tehdä mitään. Ens kerralla ehkä jotain rauhottavaa mukaan, mulle... 

              Tsemppiterkuin  Satu

P.S. Tarkemmat tulokset TSAUn sivuilta..

P.P.S. Tää äiti on niiiiiin ylpee tytöistään...

Hurrilan jengi kävi Agility.ax:n viikonloppukisoissa Maarianhaminassa. Ohjelmassa oli viisi kisaa eli perjantaina hyppäri, lauantaina kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri ja lopuksi sunnuntain huviksi hyppäri. Kisapaikka oli Baltichallenin ulkokentällä nurmikolla. Kisapaikka oli todella miellyttävä ja kisat hienosti järjestetty. Kansainvälisen tunnelman loi ruotsalaistuomari Kjell Pettersson, joka tuomaroi kaikki kolmosluokkalaisten lauantain radat, meidän perjantai- ja sunnuntaihyppärit hoiti Eija Berglund.

Ilma suosi koko viikonlopun ajan ja saimme nauttia aivan uskomattomasta helteestä ja trooppisista öistä! Mikä ihana loppu tähän kesään! Ilma vaati tietysti paljon kisailijoiltakin kun hiki valui koko ajan ja piti olla tarkka, ettei nestehukka yllätä. Perjantaiillan kisa tuntui sen takia mukavalta kun lämpöä oli mutta ei auringonpaistetta. Berglundin hyppyrata näytti ensin kauhean kimuranttiselta ja vaikealta, mutta tutustumisaikana tykkäsin sitä enemmän ja enemmän. Siinä oli sekä vauhtipaikkoja että haltuunottotilanteita, missä piti tehdä takakiertoja. Hauska rata jos koira olisi kuullolla ja ohjaus menisi nappiin. Pinja starttasi ensin Hurrilan tytöistä ja veti aivan ihanasti. Kepit meni sellaisella vauhdilla, että yllätyin! Pääsimme maaliin ilman virheitä aliajalla -2.60 s ja lopputuloksena 6./16. Hieno kisaviikonlopun avaus ja hyppärien SM-nollat olivat kasassa!

Pasilla ja Taikalla oli vähän huono tuuri keppien kohdalla. Intohimoa riitti mutta oli vähän liikaakin, niinpä pari sai kolme kieltoa ja harmillisen hylyn. Onneksi löytyi lohdutusta hotellihuoneesta ja laivasta tuomasta pullosta punaviiniä...

Lauantaina aloitimme kisaamaan iltapäivän aikana agilityradalla. Ruotsalaistuomarin rata oli sujuva vauhtirata ja pelkäsin sekä lentokeinua että kontaktien loikkaamista. Rata oli sellainen, että Pinja voisi helposti karata ja sitten olisin pulassa kontaktien kohdalla kuten muuten aina... Olin väärässä, koirani kulki taas kuin juna radalla ja suoritti keinun mallikkaasti, A:n kontakti virheettömästi mutta loikasi valitettavasti pikkasen liian aikaisin puomilta. Muuten loistava veto taas hurjalla aliajalla -7.81(!). Ilman sitä puomin viitosta olisimme voineet olla palkintopallilla, mutta sijoitus 6./18 ei ole huonokaan. Eija Berglund, joka oli katsonnut meitä radan reunalta, ei vain uskonut Pinjan ikää, 10 vuotta! Unohdan sen itse monta kertaa, mutta en voi muuta kuin kunnioittaa Pinjaa joka startista minkä teemme. Se päivä vain tulee lähemmäksi koko ajan koska olemme startaneet viimeisen startin... 

Pasi ja Taika veti tältä radalta toisen hylyn. Taikalla on valitettavasti ongelmia kun rimojen korkeus on maksimikorkeudella medeissä. Jos rima tulee alas Taika aristaa heti ja ei hyppää kunnolla. Täytyy saada enemmän itseluottamuus koiraan koska vauhti on aivan huippuluokaa.

Kisa C oli myös agilityrata kaikkien kontaktiesteiden mausteilla ja tiesin jo, että nyt "lennämme". En yleensä ota enää kahtai agi-rataa peräkkäin Pinjan kanssa sen takia, mutta kun kyseessä on Ahvenanmaakisa en voinut vastustaa... Olin kuitenkin oikeassa. Radalla meni taas lujaa ja Pinja pysyi hienosti paketissa paitsi kontakteilla ja 15 vp tuli näppärästi tulostilille.  Aika oli taas aliajalla -6.88 ja tuloslistasta luki 10./18.

Tässä Pasi ja Taika onnistuivat paremmin.  Keinu oli puhdas, mutta puomilta ja A:n kontaktilta tulivat harmilliset mutta "varmat" viitoset. Lopputulos oli 6./13.

Illan loppuveto oli kunnon vauhtihyppäri ja hauskin kohta oli suoralla linjalla laitettu kolme hyppyestettä ja suora pitkä putki, jonka jälkeen oli takaa suoritettava hyppyeste! Tulipa hylkyjä ja nauruja kun kaikki yrittivät kaikensa ja eri tyylillä! Yritin itse juosta kuin pieni eläin ja ehdin nipin napin saamaan Pinjan kiertämään esteen takaa. Oli riemun paikka kun pääsimme maalin ilman virheitä ja taas aliajalla -1.94 lopputuloksena 9./19. Pinja jaksoi loppuun saakka - ja, emäntäkin...

Taika ei lainkaan tykkänyt hyppyjen korkeudesta ja Pasi keskeyttyi leikin vähän huolissaan, tuloksena HYL. Tähän täytyy löytää ratkaisu. Ilman näitä ongelmia pari olisi ollut ihan huipulla koska medikolmosissa ei tullut paljon tulokisia koko päivän aikana. Jos Pinja olisi ollut medikoira siinä päivänä...

Sunnuntai alkoi ukkossäällä ja kovalla sateella heti aamulla. Lämpöä oli kuitenkin ja tuntui, että liikuimme kasvihuoneessa. Juuri ennen kun saavuimme kisakentälle sateet loppuivat ja aurinko tuli esiin. Ylimääräiset vaatteet poistettiin ja lähdimme tutustumaan rataan. Olimme puhuneet Eija Berglundin kanssa edellisenä iltana ja heitimme vitsejä jos sunnuntaipäivän kisaradan rimat voisivat olla matalimpia kuin maksimikorkeus. Eijan mielestä idea ei ollut hassumpi, tietysti kun enemmän vauhti tulee ja kyseessä oli hyppäri... Emme edes tiennyt mitä toivoisimme... Päivän ja viikonlopun viimeisen kisan kunniaksi rimat laitettiin alemmaksi ja saimme pitää todella hauskaa radalla - ja, saimme juosta! Pinja oli taas uskomaton ja teki viikonlopun kolmmanen virhettömän radan aliajalla -1.81 tuloksena 8./15! Lähdin kotiin todella tyytyväisenä, koirani oli ollut aivan upea!

Pasi veti hienosti Taikan kanssa. Taika meni kuin juna radalla matalemmalla hyppykorkeudella, mutta ohjaaja käänsi liian nopeasti loppusuoralla ja Taika hyppäsi yhden esteen väärältä puolelta, tuloksena HYL! Todella harmin paikka koska vain yksi nollatulos tuli mediluokassa! Nyt vain kuono kohti seuraavia kisoja!

Hotellin ihanassa kallioympäristössä, taustalla kuuluisa Pommern.

Viikonloppu on ollut aivan uskomaton, hauska ja ikimuistonen. Olemme jo varanneet huoneen tammikuun Winter Gamesia varten kun Hotelli Cikadan omistaja ilmoitti, että varauksia on jo tehty. Suositelemme lämpimästi sekä hotellia että kisoja. Ahvenanmaalla on vain niin ihana olla!

:) Lena ja muut Hurrilalaiset